Aion lukea tän pätkän siihen videolle:
Mä olen ajatellut sitä runoa - se kaveri kun kirjotti sen, se tarkotti että ihminen on kultaa sillon kun se on nuori, niinkun vihreä. Kun on lapsi, kaikki on uutta, aamunsarastusta. Vasta kun tottuu kaikkeen, tulee päivä. Niinkun sekin että sä tajuat auringonlaskuja, Pony. Se on kultaa. Pysy sellaisena, se on hieno juttu. Mä haluan, että sä käsket Dallyn kattoa auringonlaskua. Se varmaan ajattelee että sä olet pähkähullu, mutta pyydä kuitenkin mun puolesta. Mä en usko että se on ikinä tosissaan nähny auringonlaskua. Sulla on vielä paljon aikaa tulla miksikä sä haluat. Maailmassa on vielä paljon hyvää. Sano se Dallylle. Mä luulen ettei se tiedä.
Ystäväsi Johnny.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Peukut pystyyn Pottereille
Voisin sanoa, että ensimmäinen hyvä "akuankaton" lukukokemukseni oli yläasteella (muistaakseni kahdeksannella luokalla), kun äidinkielenopettajani suositteli minulle S.E. Hintonin kirjaa Me kolme ja jengi. Se oli ensimmäinen kirja, joka herätti tunteita; ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut jo kolme kertaa.
En ole koskaan ollut kova lukemaan minkäänlaisia kirjoja. Tai voisin melkeen sanoa, että en ennen ollut. En kyllä vieläkään pidä itseäni henkilönä, joka lukisi hirveästi, vaikkakin valitsin juuri tälle kurssille luettavaksi kaksi kirjaa, joiden sivumäärä on yhteensä 1750.
Muistan ala-asteella valitseeni pakolliseksi luettavaksi Harry Potter kolmosen, vaikka en ollut lukenut aiempiakaan kirjoja. No, luinhan siitäkin silloin vain muutaman sivun. Siitä asti, ellei aikaisemminkin päähäni on pinttynyt ajatus siitä, että Potterit ovat "huonoja kirjoja". Vielä vuosi sitten ajattelin näin.
Viime kesänä ennen koulun alkua lupasin ystävälleni lukea Potter ykkösen ja jättää lukemisen siihen jos en tykkää. Jäin kuitenkin koukkuun ja luin ensimmäiset neljä kirjaa noin kuukaudessa. Koulun alkaessa en enää ehtinyt jatkaa seuraavien kirjojen lukemista, mutta nyt projektina tosiaan olisi Harry Potter ja Feeniksin kilta, sekä Harry Potter ja puoliverinen prinssi.
Potterit ovat nopeasti luettavia ja erittäin koukuttavia. J.K. Rowlingin kirjoitustyyli on hieno, ja kirjat ovat hyvin suunniteltuja. Esimerkiksi kirjojen alussa on monia mielenkiintoisia asioita, jotka ratkeavat vasta kirjan lopussa - lukeminen on vaikea lopettaa kesken kun haluaa tietää kaiken nyt ja heti. Monta kertaa olen vielä neljältä aamulla ajatellut: "vielä yksi kappale." Vaikka Potterit ehkä ovatkin pääasiassa lastenkirjoja, ne on kirjoitettu myös aikuisille mieleisiksi. En ole nähnyt alkuperäisiä englanninkielisiä kirjoja, mutta suomennukset ovat myös erittäin onnistuneita.
Tiedän että monilla on negatiivinen kuva Harry Pottereista, mikä osittain johtuu elokuvien surkeudesta - sekä hysteerisista larppaajafaneista. En itse ole lukenut muita fantasiakirjoja enkä ole niistä yhtään kiinnostunut, mutta kuitenkin suosittelen näitä kirjoja kaikille - edes kokeilumielessä tai pakollisen äikän kurssin yhteydessä.
Olen nyt lukenut ensimmäisestä kirjasta melkein 200 sivua, mutta edelleen jäljellä on noin 1500. Saa nähdä saanko luettua nämä kaksi kirjaa viikon aikana, se selviää sitten 25. päivä kun pidän esitelmän näistä. Loman aikana olisin selvinnyt hienosti, mutta keskellä kiireistä arkea ei oikeasti jää paljoa aikaa lukemiselle.
En ole koskaan ollut kova lukemaan minkäänlaisia kirjoja. Tai voisin melkeen sanoa, että en ennen ollut. En kyllä vieläkään pidä itseäni henkilönä, joka lukisi hirveästi, vaikkakin valitsin juuri tälle kurssille luettavaksi kaksi kirjaa, joiden sivumäärä on yhteensä 1750.
Muistan ala-asteella valitseeni pakolliseksi luettavaksi Harry Potter kolmosen, vaikka en ollut lukenut aiempiakaan kirjoja. No, luinhan siitäkin silloin vain muutaman sivun. Siitä asti, ellei aikaisemminkin päähäni on pinttynyt ajatus siitä, että Potterit ovat "huonoja kirjoja". Vielä vuosi sitten ajattelin näin.
Viime kesänä ennen koulun alkua lupasin ystävälleni lukea Potter ykkösen ja jättää lukemisen siihen jos en tykkää. Jäin kuitenkin koukkuun ja luin ensimmäiset neljä kirjaa noin kuukaudessa. Koulun alkaessa en enää ehtinyt jatkaa seuraavien kirjojen lukemista, mutta nyt projektina tosiaan olisi Harry Potter ja Feeniksin kilta, sekä Harry Potter ja puoliverinen prinssi.
Potterit ovat nopeasti luettavia ja erittäin koukuttavia. J.K. Rowlingin kirjoitustyyli on hieno, ja kirjat ovat hyvin suunniteltuja. Esimerkiksi kirjojen alussa on monia mielenkiintoisia asioita, jotka ratkeavat vasta kirjan lopussa - lukeminen on vaikea lopettaa kesken kun haluaa tietää kaiken nyt ja heti. Monta kertaa olen vielä neljältä aamulla ajatellut: "vielä yksi kappale." Vaikka Potterit ehkä ovatkin pääasiassa lastenkirjoja, ne on kirjoitettu myös aikuisille mieleisiksi. En ole nähnyt alkuperäisiä englanninkielisiä kirjoja, mutta suomennukset ovat myös erittäin onnistuneita.
Tiedän että monilla on negatiivinen kuva Harry Pottereista, mikä osittain johtuu elokuvien surkeudesta - sekä hysteerisista larppaajafaneista. En itse ole lukenut muita fantasiakirjoja enkä ole niistä yhtään kiinnostunut, mutta kuitenkin suosittelen näitä kirjoja kaikille - edes kokeilumielessä tai pakollisen äikän kurssin yhteydessä.
Olen nyt lukenut ensimmäisestä kirjasta melkein 200 sivua, mutta edelleen jäljellä on noin 1500. Saa nähdä saanko luettua nämä kaksi kirjaa viikon aikana, se selviää sitten 25. päivä kun pidän esitelmän näistä. Loman aikana olisin selvinnyt hienosti, mutta keskellä kiireistä arkea ei oikeasti jää paljoa aikaa lukemiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)